Jul 2, 2015

Hyvää matkaa Mikko

Rakas, ihana ja rohkea ihminen, setäni Mikko Muikku on lähtenyt maailmasta perjantaina 26.6.2015. Mikko oli kuollessaan 36-vuotias. Monet kuvittelee sedän kaukaisena sukulaisena, joka on yleensä itseä ainakin 20 vuotta vanhempi. Kun minä synnyin, Mikko oli täyttänyt juuri 15 vuotta. Mikon ja kaikkien muidenkin nuorempien tätien ja setien kanssa muodostui omanlaisensa suhde, koska ikäeroa oli niin vähän ja heidän oli helppo leikkiä meidän kanssa kun me lapset olimme pieniä, sekä nuoruuden oikuissa, ongelmissa ja pulmissa tulla vastaan ja asettautua jollakin lailla omaan asemaan.

Mikko oli maailman hyväntuulisin setä. Nuoremmalta iältäni muistan että Mikon kanssa oli hauska höpötellä ja sukulaiset tietääkin miten hän aina läpsytteli "hihhuhhiit" poskille nähdessään. Muistan kun kävimme mummolassa ja Mikolla oli ne parhaat unenlahjat aamuisin. Muutaman kerran kävimme katkomassa jääpuikkoja katonharjasta ja Mikko löysikin ne pian omasta sängystään. Kyllä setä liikahti äkkiä!

Teini-iässä lähdin opiskelemaan ammattikouluun matkailualaa ja huomasin että minulla ja Mikolla onkin hirveästi puhuttavaa. Mikko opiskeli matkailua Lapin yliopistossa ja pyrki aina edistämään Suomen matkailua työssään. Hän tiesi ja tunsi Suomen komeimmat maisemat, toki niiden lähellä aina asuneena. Suomen luonto, luonnossa hääräily sekä Lappi olivat osa Mikkoa. En tiedä toista sellaista ihmistä joka olisi niin sinut kaiken luonnon kanssa. Valmistujaiseni pidin Laukaassa, Jyväskylän kupeessa Varjolan tilalla. Valmistujaisissa ohjelmassa oli koskenlaskua, ja minusta oli mukava saaa Mikko samaan veneeseen. Lahjaksi sain Mikolta Jouni Laaksosen kirjoittaman Retkeilijän kansallispuistot- kirjan, jonka sisäkanteen Mikko runoili seuraavanlaisesti:

"Liisalle 16.6.2012

Jos metsään haluat mennä niin on suotavaa,
että mukanas on aatos kepeä ja juotavaa
Repussa tulukset ja vyöllä puukko
mielessä lämpimänä kultsin lähtösuukko
Mukana tietysti myös eväsleivät ja kahvipannu,
retkiseuranako kuitenkin se oma rakas jannu
Metsään pääsee aina vaik' ois persauki,
tuliaisina sienet, marjat ehkä jopa hauki
Sillä toisinaan on hyvä sulkea töllö,
kas metsään mene, siellä oottaa pöllö.

Mukavaa matkaa matkailun maailmaan,

Mikko".

Mikon kanssa meitä yhdisti myös haaveet matkustamisesta ja Mikko aina kannustikin lähtemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja näkemään maailmaa. Mikko matkustikin todella monessa maassa, mikä teki minuun vaikutuksen ja sai minut haaveilemaan maailman näkemisestä. Mikon kautta taisin tutustua Madventures-sarjaan, jonka kirjat olen kahlannut läpi ja jotka ovat saaneet minut haaveilemaan uusista matkoista.

Mieleeni jäi erityisesti isäni 50-vuotis-syntymäpäivien jälkeinen ilta toisen setäni luona, jolloin saunoimme Mikon, veljeni Veikon, toisen setäni Hepun ja hänen tyttöystävänsä Vanin kanssa. Oli myöhäinen syyskuu ja taisi olla viikko ennen lähtöäni Uuteen-Seelantiin. Oli kirkas tähtitaivas ja paistoimme makkaraa ulkona. Minulle tämä ilta ja yö oli tärkeä koska näin koko sukuni yhdessä paikassa juuri ennen matkalle lähtöä sekä tuijottelin pohjoista tähtitaivasta viimeisiä kertoja hetkeen. Tämä oli myös viimeinen kerta kun näin Mikon ennen hänen lähtöään (jos ei skypeilyä lasketa reissun aikana). Yö ja ilta sujui saunoessa sekä makkaraa paistellessa koko porukalla ja taisi Mikko uhata passinikin polttaa, kerran niin kauas olen lähdössä. Toivotti kuitenkin lämpimästi onnea maailmalle ja tsemppasi lähtöön. Yö jäi minulle muistoihin yhtenä rakkaimmista Suomi-muistoista, jota tuli muisteltua paljon kun tuijottelin etelän tähtiä maailman toisella puolella koti-ikävässä.

Viimeisen kerran juttelin Mikon kanssa puhelimessa Juhannusaattona. Mikko toivotteli käymään kylässä ja Pekka huuteli taustalta tulemaan Hirvasvaaralle Juhannuksen viettoon. Itse olin parhaillaan Höljäkässä ja vähän harmitti, kun olisi ollut mukava nähdä sedät pitkästä aikaa reissun jälkeen. Oli kuitenkin ihana puhua puhelimessa ja toivottaa hyvät juhannukset.

Mikko ei ollut minulle kaikista läheisin ihminen, mutta läheinen kuitenkin. Eniten Mikko toimi kuitenkin minulle elämän esikuvana ja tiedän että Mikko on vaikuttanut hirveästi muiden ihmisten elämään. Mikolla oli aina hirveän hyvä tarkoitus jokaisessa tekemässään asiassa ja se näkyi käytännön asioissa mitä mies toteutti, esimerkiksi ruuanlaitto, luontoon lähteminen ja elämästä nauttiminen. Mikolla oli aina hyvä sutkautus joka kohtaan ja monesti ihmiset huomasivatkin olevansa hirmuisen hyvällä tuulella hänen tupsahdettua paikalle. Haluan itse olla samanlainen ihminen kuin Mikko ja nauttia elämästä, elää hetkessä, nähdä maailmaa, seikkailla Suomessa, näyttää ihmisille tätä kauneutta ja luontoa mitä meillä on.

Tämä on kirjoitus kaipuusta Mikkoa kohtaan, mutta myös viesti kaikille suomalaisille siitä, että nauttikaa elämästä, lähtekää luontoon ja tutkikaa maailmaa. Olkaa rohkeita ja tarttukaa hetkeen. Yksikään tavara ei korvaa uutta kokemusta tai tuttavuutta. Elämä on lyhyt ja se eletään vain kerran. Niin kuin Mikko kehotti runossaan:
"Sillä toisinaan on hyvä sulkea töllö, 
kas metsään mene, siellä oottaa pöllö."

Kiitos Mikko esimerkistä, avusta, neuvoista ja kaikesta. Vaikutit elämääni enemmän kuin olisin itse arvannut aiemmin ja mitä todennäköisesti itse tiesit. 
Hyvää matkaa. Toivon että näet sieltä jostain koko maailman ja jopa vielä upeampia paikkoja!

veljentyttösi
Liisa